"Because change is literally the only constant in all of science."

Sitä päivää odotellessa, kun a) opin hyväksymään asiat, joihin en voi vaikuttaa, ja b) opin huolehtimaan omista asioista muiden ihmisten asioiden sijaan, sillä niissä omissakin kyllä riittäis huolehdittavaa.

Ja myös sitä, kun päänsärky loppuu.

Onneksi tästäkin päivästä tekee jokin asia mainittavan - uusi, toimiva kännykkä. Tämän päivän (ainoa) ilon aihe. Greyn anatomian lisäksi.

Sä teet nyt just sitä mitä mä joskus pelkäsin sun tekevän. Siksi välttelen.

oikeat ajatukset väärät ajatukset ja jotain siltä väliltä?

Voikun olis joku varma keino millä nollata ajatukset kun miettii liikaa. Joku nappi mistä painaa ja pää tyhjenis niistä ajatuksista. Uneenkaan ei pääse pakoon kun ne tulee sinnekin. Koski miettiminen sitten jotain ihmistä, niin se ihminen ilmestyy sitten uneenkin, tai koski se jotain tekemistä, ni sitä sitten tapahtuu siinä unessa. Voikun vois estää jotkut tietyt ajatukset päästä, blokkaa, vähä niiku blokata ihmisiä facebook-chatista. Siitä mä tykkäisin.

Hirmu monet asiat taas mietityttää. Oon taas päässy kaivelemaan omaa mieltäni joka toinen viikko, mikä on kyllä selkeesti auttanu joidenkin asioiden suhteen. Ymmärrän paremmin itteeni ja "puhun itelleni paremmin järkeä". Polku on kivinen mutta suunta on oikea, kyllä tää vielä tästä.

Mutta voikun se oliskin ainoo asia mikä mua mietityttää. Yks ihminen mun menneisyydestä, useemman vuoden takaa, on jostain syystä palannu vahvasti mieleen ja se mietityttää mua kamalasti. Varsinkin "entä jos" -ajatukset on pahimpia. Entä jos oliskin tapahtunut sitä ja sitä.. Tilanne olis varmasti erilainen, mut olisko se parempi? En tiedä. Ei se varmaan olis.

Yks paha on kans se ku tunteet sanoo toista ja järki sanoo toista. Joissain asioissa meen niin fiilispään mukaan, joissain taas järjellisen enkä sydämen mukaan. Mun sydän sanoo välillä ihan hulluja asioita, jotka houkuttaa, mutta kuulostaa järjen puolesta niin .. järjettömiltä. Luulen tietäväni mikä on oikein ja mikä on väärin mutta ei se nyt niin mustaa valkosella koskaan ole.

Noniin nyt niin järki kuin sydänkin sanoo että NUKKUMAAN. Sen on pakko olla oikein koska molemmat sanoo niin.

pictures from weheartit.com

arkea, muistoja, toivoa

Taas on viikko hujahtanut ohi töiden parissa niin, ettei oo melkeen ees huomannu. Nopee kertaus viikosta ja sitten eteenpäin:
Maanantaina oli pitkä harkkapäivä, 10h, tosin viimeset pari tuntia meni rennossa palaverissa kun testailtiin ravintoloiden uusia tuotteita. Se päivä hujahti niin nopeesti että en voinu kun miettiä, että ikinä esim. kahvilahommissa ei oo noin pitkä päivä tuntunu menevän noin nopeesti. Kai se kertoo jotain että viihdyn siellä ihan hyvin.
Tiistaina oli opparihommia, tosin erittäin turha tunti kyllä oli. Kaverit yritti houkutella Laskiaisriehaan, mutta koska en pidä talvesta enkä lumesta enkä kylmyydestä enkä pahemmin ulkoilustakaan niin jätin väliin. Sen sijaan opparituntien jälkeen menin työpaikalleni moikkailemaan superpitkää päivää tekevää työkaveriani (en vaan malttanu olla viikkoon menemättä työpaikalle haha). Mun kahvilatyökaverit on ihania. Oon kyllä tainnu sen kertoakkin.
Keskiviikkona ja torstaina oli taas harkkapäivät. Torstaihan oli toki, kuten tiedätte, ystävänpäivä. Sen kunniaks olin osana harkkapäivää ohjaajan mukana Wanhassa Satamassa sellasessa ystävänpäivän kutsuvierastapahtumassa, missä oli muutamia yrityspuheenvuoroja ja cocktail-tarjoiluja ja sellasta. Olipa jännää, se oli periaatteessa mun eka tommonen virallinen "edustus"tilaisuus. Sieltä sitten kiirehdin keskustaa kohti, koska oltiin menossa J:n kanssa leffaan. Käytiin kattomassa Silver Linings Playbook, eli suomennettuna Unelmien pelikirja (Bradley Cooper ah), joka oli leffana hyvä mutta vähän outo mun makuun. Hurjasti väsytti leffan jälkeen kun oli kuitenkin tullu herättyä jo puol seittemältä.
Perjantaina oli pitkästä aikaa (no okei viikon verran edellisestä) kahvilahommia. Se on jännä kun tuntuu aina että on ihan pihalla kaikesta jos on pienikin tauko noista hommista. Asiaa monimutkaisti se, että meille oli sinne tullut uusi kaveri nimeltä sirukortinlukija, jonka kanssa toimiminen on pientä totuttelua. Noh, kyllä se siitä.

from weheartit.com

No tulikin sitte vähän pidempi kertaus viikosta. Nyt mennään kuitenkin jo lauantaiaamussa, kello on yheksän (musta on tullu ihme aamuihminen...) ja päälle tunnin päästä olis nokka kohti kahvilahommia taas. Eilen ehkä hieman ylitin itteni kun mua kysyttiin myös sunnuntaiks töihin - raha olis kyllä kiinnostanu mutta onnistuin sanomaan etten mielelläni tule, koska se on mun ainoa vapaapäivä tällä viikolla. Kaikilla ihmisillä on oikeus edes yhteen vapaapäivään viikossa (joka mulle kyllä tarkottaa siivouspäivää ja opparin työsuunnitelman edistämispäivää..). Mutta oon ehkä hieman ylpeä että uskalsin sanoa ei. En aio ajaa itteeni mihinkään burn outtiin, vielä kun kevät on vasta näin alussa.

Torstaina muuten tuli parit "mukavat" flashbackit kun näin abeja penkkareita viettämässä. Itsehän en koskaan sille ajelulle osallistunut (=päässyt jäätymään rekkaan) mutta abiristeilylle voi kyllä. Puoliks toivon etten olis sinne osallistunut mutta puoliks ajattelen sitä hauskana muistona. Asioilla on aina kääntöpuolensa. No, toivottavasti tän vuoden abit piti hauskaa, ainakin rekoissa niillä näytti hauskaa olevan. Asiaan liittyen eilen tuli kahvilaan puku päällä sellanen nuorehko poika niin oli pakko kysästä että onko wanhoja tanssimassa ja olihan se. Pientä taukoo viettämässä ja vielä oli toinen esitys edessä. Toivotinpa vaan onnea esitykseen, toi on varmasti päivä jonka tulee kans muistamaan loppuikänsä. En voi kiistää etteikö mua harmittais ihan jumalattomasti se, että ite menetin sen prinsessapäivän. Siinä olis yks miljoonista asioista mitä haluisin menneisyydessäni muuttaa. Olin oottanu sitä monta vuotta ja odotukseks se vaan jäikin, toteutusta vaille. Toivottavasti kuitenkin saan vielä prinsessapäiväni tässä elämässä, todennäkösintä se varmaan olis häiden muodossa. Aina voi toivoa.

Seuraavaks voisin vielä ihan pikkusen valittaa tosta talvesta. Alan olla todella kypsä lumeen ja pakkaseen. Ei edes tarvis olla kesä, kunhan kevät alkais näyttäytymään pikkuhiljaa. Tai itseasiassa! Huomasin viime viikolla ensimmäisen kevään merkin, mistä puhuinkin harkkapomon kanssa. Se on hyvä merkki se. Nimittäin se, että harkasta lähtiessä ei oo enää säkkipimeetä. Sillon ku alotin siellä ni oli. Nyt on vielä edes vähän valosaa! Ihanaa kun se pimeys alkaa siirtymään myöhemmäks. Henkilökohtasesti kesäsin mun mielestä on turhauttavaa jos pimee tulee myös liian myöhään, koska sillon ei saa nukuttua ajoissa. Sellanen kello 21 olis aika sopiva. Mutta tää klo 16 ei todellakaan.

Mulla oli muuten tällä viikolla ja jo parilla edelliselläkin viikolla pieni etsintä käynnissä. Nimittäin uus kalenteri. Voi että mua ahdistaa jos kalenteri on täynnä sotkua ja rumalla käsialalla keskittymättä kirjotettuja juttuja. Ruma kalenteri ahdistaa. Joten halusin hankkia uuden josta tekisin kauniin. No, eipä kalentereita meinannu sitte millään löytyä, kaikki oli jotain seinäkalentereita, muistikirjoja tai päiväkirjoja. Aina elokuussa kaupat on täynnä kalentereita mutta nyt siis _ei mitään_. Etin joka päivä viime viikolla, kunnes eilen löysin Ompusta vihdoin yhden josta tykkäsin. Ai että kun nautin siitä kun sain kopioida vanhasta rumasta kalenterista kaikki jutut uuteen, sotkuttomaan ja puhtaaseen ja kauniiseen kalenteriin. Meillä kaikilla on outoutemme :D Ostin jopa uusia kyniäkin että voin eri asioita kirjottaa eri värein, esim. kahvilavuorot sinisellä, harkkavuorot punasella, kaverit lilalla jne.. call me weird mutta ainakin mä oon tyytyväinen!

Toi kalenteri on ainakin värikäs, ja nimikin ehkä kuvaa sitä, mitä tältä vuodelta odotellaan:-)

Lisäks joka kuukaudelle on ns. teema ja mukana pieniä "mietelauseita" tai pätkiä teoksista!