Viroa viroa!

Hmm. Ehkä käsittelen tän Tallinnareissun lähinnä kuvilla? En jaksais kirjottaa ja jos en päivitä sitä jotenkin niin se jää.. :D Torstaina siis otettiin suunta kohti Vanhaa Kaupunkia ja joulutoria. Harmi vaan Tallinnassa oli ihan jäätävän kylmä, kylmempi kun Helsingissä, niin varpaat ja aivot jääty jo melkosen nopeesti. Kyllä me kuitenkin useampi tunti silläkin reissulla vietettiin. Hotellilla kyseltiin tosiaan mahdollisuuksia hieronnoista & kasvohoidoista ym., mutta kävi ilmi että se onnistuis mutta vaan yhelle kerrallaan, ni päädyttiin varaamaan sauna ja jacuzzi eli poreallas tunniks ihan omaan käyttöön. Ja oli kyllä hyvä ratkasu! Haluisin niin sellasen altaan kotiinikin... Illalla syötiin hotellin ravintolassa, oli super hyvää.

Perjantaina piti taas jo herätä pakkailemaan koska huone (yhyy ihana sviitti) piti luovuttaa 12. Laiva kuitenkin läti vasta kuudelta, joten hengailtiin jokunen tunti vielä siinä läheisessä ostoskeskuksessa ennen satamaan siirtymistä. Sain kaikki joululahjat hankittua mitä pitikin (no okei ehkä viimeset jutut vielä laivasta), joten oon tyytyväinen. Ja itelle tarttu mukaan muutama paita, kynttilöitä ja herkkuja! Perjantai tuntu pitkältä päivältä ja valmistauduttiin että Helsingin päässä tulis olemaan ihan hirveetä kun ihmiset taas rynnii kiireissään ulos. Sepäs menikin odotettua paremmin, saatiin taksi ja Kamppia kohti. Ehin vielä kaupassa käymään ja sitte kotiin valmistautumaan tän päivän töihin (joka on sitte ihan oma asiansa...... ei oltu varmaan ainoo työpaikka jossa mahto olla yks vuoden kiireisimmistä päivistä). Jep. Kokonaisuudessaan oon tyytyväinen reissuun. Toivottavasti on J'kin, se oli kuitenkin alkuperäsesti sille synttärilahja multa :-)

Ja jatketaampa nyt haastetta vielä.

Day 21 – Five ways to win your heart

No jaahas :D Milläköhän mun sydän voitetaan... No varmaan ihan ensimmäinen on jonkinlainen sulosuus, joka silleen vallottaa. Seuraavaks myös fiksuus, koska mun sydäntä ei kyllä houkutella idioottimaisuudella tai sellasella perus tyhmyydellä. Kolmantena, jonkinlaista romanttisuutta pitää löytyä, esim. kukan antaminen tms on aika hyvä keino mun kohalla. En ehkä oo ihminen, joka osottais kokoajan tunteitaan kovin vahvasti mut kyllä mä näytän kun jotain arvostan. Sit neljäntenä on kans sellanen realistisuus, muhun ei vetoa hirveesti sellanen "kaikki on ihanaa ja täydellistä ja leijailemme pilvenhattaroilla"-asenne, koska ite oon melkosen vahva pessimisti. Tottakai toivoo on aina ja asioilla on tapana järjestyä, mut silti, mua vaan v*tuttaa jos kaikkeen pitää asennoituu niin ihanasti ja upeesti ja mahtavasti ja ai että kun rakastetaan kaikkea ja maalaillaan taivaanrantoja. Joo ei. Jos asiat menee päin pyllyä ni sit ne menee ja se on hyväksyttävä, eikä kiellettävä sitä totuutta. Viimesenä on tietty rohkeus. Otetaan asioita sarvista kiinni, tehdään asioita. Esim. mun sydämen voittamisen suhteen on tärkeetä, et heti alkuun ei vaikka maalailla vaan että "olis ehkä kiva joskus tehdä jotain" vaan ihan oikeesti tehdään asian eteen jotain, pyydetään ulos, järjestetään aikaa jne.

En tiiä vastasko nää täysin kysymykseen, nää oli ehkä enemmän luonteenpiirteitä jotka muhun vetoaa mut ihan sama. Sinne suuntaan.

Day 22 – Things you like and dislike about yourself

Noniin just joo. Tää ei tuu olemaan mikään mun kovin vahva kohta, lähinnä toi hyvät asiat. Oon aika selkeesti täälläkin ilmassu, että mun itsetunto ei oo ihan kohillaan enkä oo ehkä maailman onnellisin ihminen joten katotaas nyt. Koitan nyt ees keksii kolme asiaa molempiin.

Dislike-kohat on helppo ni alotan niistä. Jos ei nyt saa sanoa että ulkonäkö kokonaisuudessaan ni nimetään sieltä nyt vaikka että inhoan mun (naaman) ihoa (ja sitä kuinka paljo oon laittanu rahaa sen kuntoon saamikseks ja se silti näyttää tältä). Toisena haluisin tykätä ja nauttia urheilusta; nyt en siitä tykkää joten en sitä tee, ja se on ihan perusterveyden ja tulevaisuuden kannalta oikeesti huono asia. Kolmantena on jossain mielessä tunteettomuus. En tiedä johtuuko se siitä, etten anna itteni lähteä kunnolla asioihin mukaan, vai siitä ikuisesta pessimistisyydestä etten edes jaksa innostua ja näyttää kaikkia tunteita ja olla ihana kun kuitenkin kaikki sitte kääntyy. Otan hirveen usein vaan "hälläväliä"-asenteen ja se ärsyttää mua. Haluisin olla positiivisempi ja sellanen... tempautuvampi?

Sitte liket. Vitsi ku tulis mieleen sellasia itteni ulkopuolisia asioita vaa mihin oon tyytyväinen mut ei ne ihan tähän käy. No mä tykkään mun sosiaalisesta puolesta. Aina en ehkä sitä jaksa osottaa, mut sillon ku se tulee luonnostaan ni se on ihana tunne. Siis että oikeesti tuntee olevansa sosiaalinen ja mukana porukassa ja näin. Esim. töissä mulla on usein sellanen olo ja se on ehkä pääsyy miks viihdyn töissä vaikka välillä onki raskaita päiviä. Toiseks mä pidän hyvänä asiana mun (melkosen vahvaakin) itsenäisyyttä. Siinä on ehottomasti huonotki puolensa mutta toisaalta mulla tulee vahva olo ku tiiän pärjääväni omillani ja oikeesti hoidan asiat itse. En oo riippuvainen kenestäkään sinänsä. Kolmanneks sanon ööööö.. (tätä mietin oikeesti pitkään) mut vaikka mun käsialan :-D (katoin ympärilleni ja keksin ton pöydällä olevasta paperista). Mulla on aina ollu aika selkee käsiala, joka on toki muuttunu vuosien mittaan. Nykyään ei hirveesti tarvii kirjotella ja jos jotain nopeeta kirjotan (esim muistilaput) ni hutasen ne vaan. Mut heti ku alkaa ajatuksella jotain kirjottamaan niin mun mielestä mun käsiala on nättiä. Noniin eiköhän oo aika jättää tää tähän......

Tallinnassa pt.1!

Tässä odotellessa J'n heräämistä, ajattelin kirjottaa jotakin ja ettiä netistä ohjeet hotellilta Tallinnan Bershkalle, Pull and Bearille ja Stradivariukselle! Onkin ikävä jo, Espanjassa kun tuli niissä kiertelyä harrastettua varmaan eniten mistään vaatekaupoista.

Eilen lähettiin siis 11.30 laivalla Katajanokalta kohti Tallinnaa. Siis ei vaan voitu ymmärtää niitä mummoja, jotka kirjaimellisesti tunki kyynärpäät edellä jonossa ja JUOKSI niin laivaan ku poiski sieltä. Miten eläkeläisillä voi olla aina niin kiire elämässään kaikkialle? Ei kai se nyt ihan oikeesti oo minuutista kiinni millon sinne laivaan pääset tai pois sieltä. Mut näköjään se on.. Laivamatka meni suht nopee vaik väsytti paljon ja mua turhautti mun näköongelma (toinen silmä aivan sumeena, vaikeuttaa huomattavasti koko näkökenttää).

kännykkäkamerakuvia... parempia tulee sitte kotona.

Tallinnan päässä napattiin taksi kohti hotellia. Hotellihan on nimeltään Kreutzwald Hotel Tallinn, sijaitsee satamasta katottuna Vanhan Kaupungin toisella puolella, lähellä Kristiine ostoskeskusta. Respasta saatiin huone mutta kappas vaan kun mentiin sinne niin oli pyyhkeet lattialla, viinilasit ympäriinsä, peitot mytyssä - huonetta ei ollu siivottu. Jaaa takas respaan alas sanomaan asiasta. Mä olin valmis ihan odottelemaan sen huoneen siivoomista, kun respatyyppi soitteli ympäriinsä ja siinä venailtiin. Joku hotellijohtaja sitte saapu paikalle pahottelemaan asiaa ja pyys meitä istumaan hetkeks. Noh eipä siinä, selailin suomenkielistä lehteä aulassa ja koitin löytää paikkoja missä haluun käydä. Respatyyppi tuliki sitte antamaan uudet key cardit ja sano että suurimmat pahottelut, tällä kertaa vitoskerros ja huone nro 500. Totesin vaan et ei mitään, et ainaki huonenro on easy to remember. Tyyppi vaa totes että "Yes, easy to remember, and better one". Oltiin et ookoo, no katotaas. Vitoskerrokseen mars ja huoneen oven avatessa meille näkyi eteinen, sohva, pöytä ja tietokonepöytä. Oltiin saavuttu Zen Sviittiin. Sänky (siis ainakin 180cm leveä, ehkä ihanimmat tyynyt ikinä) oli "eri huoneessa" ja sohvaa vastapäätä on vielä iso laajakuva-TV seinällä. Kaiken tän kukkuraks en oo ikinä käyny noin isossa vessassa. Siinä on ensimmäisessä syvennyksessä se pesuallas jne ja sit isommassa tilassa suihku, pönttö SEKÄ amme. ok! Hetken ihmeteltiin vaan että voi terve, J meni jo testaamaan sänkyä päikkärit mielessään ku ovelta kuulu KOP KOP KOP room serviceeee! menin avaamaan ovea ja mikäs siinä ku skumppa laseineen saapuu jää-ämpärissä sisään. Ohessa lappu "Dear Ms Tytti, please accept this bottle of sparkling wine for the misunderstanding at the check-in" ja johtajan signeeraukset. Jep :D

J otti päikkärit ja mä testasin suihkun sekä kylpytakit (tosin ihmettelin ku tää on ku teltta mun päällä, mut ongelma selvis illalla Jn otettua toisen, joka oli hmm no... selkeesti naisten koko eli väärinpäin meni :-D). Avattiin skumppa ja mietittiin mikä ois homman nimi ku kello oli jotain viis. Päätettiin suunnata Kristiine ostoskeskukseen, joka on ihan vieressä. Mutta herranjumala ku ulkona oli kylmä!! Siis Helsingissä oli ehkä -5 ku lähettiin ja täällä -17?? Ehkä se sisäostoskeskus oli sitte iha hyvä valinta. Käytiin siellä syömässä Da Vinci -nimisessä pizza/pastapaikassa että jaksettiin kierrellä. Löytyhän sieltä vaatetta jos toista ja kaikkea herkkua. Ysiltä paikka meni kiinni PRISMAA lukuunottamatta, ni käytiin vielä sieltä hakemassa kaikkea kivaa hotellille. Niin väsyneitä ku kumpiki oli ollu päivällä ni mentiin vasta tosi myöhään nukkumaan. Tosin se huomataan sitte tässä ku venailen ton yhen heräämistä, kello on 12 ja haluisin kohta jo pikkuhiljaa startata tästä. Missattiin hotelliaamiainen mikä oli vähän arvattavissa (se on vaan johki 10 asti) mutta sovittiin että ku suunnitelmissa on Vanhaan kaupunkiin ja toreille suuntaaminen ni käydään siellä jossain kivassa kahvilassa. Lisäks kelattiin kysyä respasta että mitenkäs olis tänään kasvohoitoja/hierontoja/sauna-aikaa saatavilla :-) Mä niiiin haluisin hyödyntää tän mahollisuuden mennä hierontaan, se puolen tunnin homma ei ollu ees kallis! Kattellaan.

Tässä vielä haasteen jatkoa.

Day 18 – One moment

Voi kun "the hetkiä" on ollu niin paljon etten tiedäkkään minkä valitsisin. Ei kyllä mä ehkä tiedän. Siis se hetki kun palasin Espanjasta kotiin. Mä en oikeestaan ees muista siitä ihan hirveesti, olin aika sekasin. Aamulla oli startattu Barcelonasta, junalla hotellilta lentokentälle ja koneeseen kohti Helsinkiä. Muistan kun itkin jo siinä lentokoneen noustessa koska kyllähän se surutti jättää Espanjakin taakseen. Helsingissä oli harmaata ja sateista mutta silti aloin itkeä myös laskeuduttaessa - ihan vaan koska olin saapunut kotiin. Laukkujen hakuun vaan ja voi että kun kävelin porteista ulos ja näin Jn ja siskon siellä. Hylkäsin vaan kamat niiden kontolle ja itkin ja tärisin ja halailin niitä. Muistan kun olin ihan hädissään et mitä pitää tehdä mihin pitää mennä missä mä olen, ja tärisin vaan. Se oli kyllä jännä, ja ihana hetki. Tuntu et mua oli ootettu takasin. Ja vielä kun otettiin taksi ja mentiin porukoille ja ne nauro mun värille :D olin oikeen korostavasti laittanu valkosen paidan, koska minä, joka harvoin rusketun, olin sillon aika papu (oi kaipaan sitä rusketusta..). Se oli kyllä ihana hetki. Vaikka samalla surullinen, kun Espanja jäi taakse, mutta koti on aina koti.

Day 19 – Something you’re proud of in the past few days

En voi sanoa etten olis ollu vähän ylpeä ku näin että 5/6 kurssista oli ne arvosanat tullu koulujärjestelmään ja kaikista oli 5. Yhtä vielä odotellessa.

Day 20 – Something you’re currently worrying about

Aika paljon mua on mietityttäny ens kevät - harkkajutut, työjutut ja opparijutut. Mut niiden sujumisen näkee sitte.. Lisäks ensin pitää selvitä ens viikonlopusta, jollon töissä tulee varmasti olemaan aika hulina. Hmm. Ja nyt myös mietityttää se että millon toi yks aikoo herätä että päästään liikkeelle! Meen kohta hyppäämään sen päälle.