Kipeenä oleminen on sanonko mistä. Oonkin tainnu huhkia yhellä vapaapäivällä/vko jo jonkin aikaa niin kroppa päätti ottaa omaa lomaa - mutta mielummin olis ottanu sen flunssan muodossa kun vatsataudin... Ahdistaa makoilla päivät pitkät mutta se on vaan pakko kun muuhunkaan ei pysty. Eilen illalla meni tunti kerätä voimia että pääsin ees ylös sängystä hakemaan vettä.
Tosiaan eilen aamuyöllä heräsin hirveeseen mahakipuun ja aamulla pohdiskelin lähenkö harkkaan vai en, ja tunnollinen koska olen niin minähän lähin. En ikinä saikuta "turhaan" - koko kahvilassaoloaikananikin (viime heinäkuusta alkaen) oon ollu saikulla vaan tasan yhen päivän kun oli kuumetta. No, paha olo vaan jatku ja lounaan sain harkassa syötyä mutta sen jälkeen alko kädet täristä ja ajatukset oli ihan sekavat (esim. yks virallinen maili - unohdin laittaa otsikon kokonaan mikä ei oo kovin hyvä siinä tilanneyhteydessä; en yleensä koskaan tee noin idioottivirheitä) ja näytin kuulemma kalpeelta. Harkkaohjaaja ehdotti kotiinlähtöä - ihan oman olon kannalta ja sen, että jos kyseessä on mun eniten pelkäämä vatsatauti ni ettei tarttuis muihin. Lähin ihan yhestä kehotuksesta ja ikinä ei oo kotimatka tuntunu niin pitkältä.. oli Kampissakin pakko käydä kaupassa kun jotenkin vaistosin etten välttämättä pääse ite kauppaan pariin päivään - ni ostin suklaata ja jugurttia ja sellasta helppoa ja hyvää. No, se oli ihan tarpeen koska en ehtiny kauaa kotona olla kun se lähti. Just niin hirveetä kun kuvittelinkin. ja illalla sitten se kuumekkin nousi.
Tänään oon saanu ihan hyvin ruokaa alas ilman että olis tullu ylös, mutta tuntuu et voimat on silti eilisestä aika vähissä. Mahaa vihloo inhottavasti vähän väliä ja yleisolo on inhottava, mut eilen oli kyllä vielä kamalampi. Toivottavasti tää nyt olis ollu tässä vajaassa parissa päivässä, mun kunto ei kestä pidempään näin rankkaa tautia. Peruutin työtkin lauantailta joten makoilen nyt sitten to-su ihan rauhassa (ehkä pikkusen ahistaa..). Toisaalta oon saanu tänään luettuu parii kirjaa opparia varten, mihin en muuten koskaan pysty keskittymään. Ja, mitä myös totesin on se, että musta huomaa kun oon kipee koska en_jaksa_olla_koneella. Ja se on harvinaista. Eilen katoin fb:tä lähinnä kännykällä sängystä mut ei tullu mieleenkään tuijottaa koneen ruutua.
Noh, nyt peukut pystyyn että tää olis ollu tässä, vaikka voimat on varmaan aika heikoilla vielä useemman päivän.
No comments:
Post a Comment